Puhdistusaineen tuoteseloste, mitä merkinnät tarkoittavat

Artikkeli on osa laajempaa artikkelisarjaa Mihin yleispuhdistusaine sopii ja mihin ei.

Miksi etiketin takapuoli kannattaa lukea ensin?

Puhdistusainepullon kyljessä on enemmän tietoa kuin ensisilmäyksellä huomaa. Punareunainen varoitusmerkki, rivi lyhenteitä, luettelo ainesosista ja pieni prosenttiluku. Kun opit tunnistamaan nämä merkinnät, tiedät heti, tarvitsetko suojakäsineet, saako ainetta käyttää laimentamatta ja mitä teet, jos liuosta roiskuu silmään. Samalla selviää, miksi kaksi samannäköistä tuotetta voi olla käytössä hyvin erilaisia.

Merkinnät eivät ole valmistajien omia keksintöjä. Ne perustuvat EU:n kemikaalilainsäädäntöön, joten sama liekkisymboli tarkoittaa samaa asiaa Suomessa ja Espanjassa. Esimerkiksi yleispuhdistusaine on useimmissa kodeissa käytetyin tuote, ja sen etiketissä on selvitetty, mille pinnoille aine sopii ja mille ei. Käydään pakkauksen osat läpi siinä järjestyksessä, jossa ne on järkevä lukea: varoitusmerkit, vaara- ja turvalausekkeet, ainesosat sekä ympäristö- ja kierrätysmerkinnät.

Mitä puhdistusaineen tuoteseloste sisältää?

Etiketti jakautuu käytännössä kolmeen osaan, ja ne tunnistaa ulkonäöstä. Etiketin etupuolella on markkinointiteksti: tuotteen nimi, käyttötarkoitus ja luvatut hyödyt. Keskellä tai kyljessä on käyttöohje, jossa kerrotaan annostelu ja sopivat pinnat. Lisäksi siellä on lakisääteinen osio, joka on painettu pienimmällä fontilla.

Lakisääteisestä osiosta löydät vaaralliseksi luokitelluista tuotteista punareunaiset varoitusmerkit, huomiosanan, H- ja P-lausekkeet sekä valmistajan tai maahantuojan nimen ja puhelinnumeron. Siinä on myös ainesosaluettelo ja pakkauskoko sekä eränumero. Monessa uudemmassa pullossa näkyy lisäksi UFI-koodi, joka on 16 merkin sarja. Myrkytystietokeskus käyttää sitä tunnistamaan tuotteen koostumuksen nopeasti onnettomuustilanteessa.

Useimmissa tuotteissa  lukee myös valmistajan verkko-osoite. Pesuaineiden täydellinen ainesosaluettelo julkaistaan verkossa, koska kaikki ainesosat eivät mahdu paketin kylkeen. Sieltä näet yksittäisten kemikaalien nimet, et pelkkiä ryhmänimiä. Eränumero puolestaan on se tieto, jonka valmistaja kysyy, jos tuote-erässä on jotain vikaa tai jos haju ja koostumus poikkeavat totutusta.

Jos pullossa ei ole yhtään varoitusmerkkiä, tuotetta ei ole luokiteltu vaaralliseksi. Se ei tarkoita, että aine olisi vaaraton juotuna tai silmissä, mutta käyttöriski on selvästi pienempi. Luokittelemattomiakin tuotteita kannattaa käsitellä sen mukaan, mihin ne on tarkoitettu: mieto suihkupullo sopii pöydän pyyhkimiseen, ei uunin pohjan palaneeseen rasvaan.

Mitä CLP-varoitusmerkit eli piktogrammit tarkoittavat?

CLP-varoitusmerkit ovat vinoneliöitä, joissa on punainen reunus, valkoinen tausta ja musta kuva. Kodin puhdistusaineissa törmäät käytännössä viiteen niistä.

• Syövyttävä eli kaksi koeputkea, joista valuu nestettä syövyttäen pintaa ja kättä. Tämä on kodin puhdistusaineissa vakavin yleinen merkki. Se löytyy vahvoista viemärinavaajista, uuninpuhdistusaineista ja voimakkaista kalkinpoistajista. Käytä käsineitä ja suojaa silmät.
• Huutomerkki tarkoittaa lievempää vaaraa: ihon tai silmien ärsytystä, allergista ihoreaktiota tai haitallisuutta nieltynä. Suurin osa tavallisista yleispuhdistusaineista ja wc-puhdistusaineista kuuluu tähän ryhmään.
• Terveysvaara eli ihmishahmo, jonka rintakehässä on tähtikuvio. Se viittaa vakavampiin pitkäaikaishaittoihin, esimerkiksi hengitysteiden herkistymiseen tai keuhkovaurioon nieltynä. Tämä näkyy sytytysnesteissä ja liuotinpitoisissa tuotteissa.
• Liekki kertoo syttyvyydestä. Sen näet spraypulloissa, alkoholipohjaisissa lasinpesuaineissa ja aerosoleissa.
• Ympäristövaara eli kuollut kala ja kuivunut puu. Aine on myrkyllistä vesieliöille, joten annostelun tarkkuudella on merkitystä.

Kaasupullon kuvaa näkee joskus paineistetuissa pakkauksissa. Räjähdys- ja hapettavuusmerkit sen sijaan eivät kuulu tavallisen kodin siivouskaappiin, joten jos sellainen tulee vastaan, kyse on jostain muusta kuin puhdistusaineesta.

Merkin yläpuolella on huomiosana. ”Vaara” tarkoittaa vakavampaa luokitusta kuin ”Varoitus”, ja sama piktogrammi voi esiintyä kummankin kanssa. Kalkinpoistaja, jonka kohdalla lukee Vaara, käyttäytyy pinnoilla toisin kuin Varoitus-tason tuote: vaikutusaika on lyhyempi, huuhtelu on tärkeämpää ja aran pinnan vahingoittumisriski on suurempi.

H-lausekkeet kertovat, mikä tuotteessa on vaarallista?

H tulee sanasta hazard. Numerosarja on standardoitu, joten sama koodi tarkoittaa samaa lausetta pakkauksesta ja maasta riippumatta. Nämä toistuvat kodin siivousaineissa useimmin:

• H315 ärsyttää ihoa
• H319 ärsyttää voimakkaasti silmiä
• H318 vaurioittaa vakavasti silmiä
• H314 voimakkaasti ihoa syövyttävää ja silmiä vaurioittavaa
• H317 voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion
• H302 haitallista nieltynä
• H335 saattaa aiheuttaa hengitysteiden ärsytystä
• H412 haitallista vesieliöille, pitkäaikaisia haittavaikutuksia

Ero H319:n ja H318:n välillä on käytännössä suuri. Ensimmäisen kanssa riittää huolellinen huuhtelu, jälkimmäinen voi jättää pysyvän vaurion. Suojalasit eivät siis ole liioittelua uunia pestessä, jos ainetta roiskuu pään yläpuolelta alaspäin.

Erikseen kannattaa tunnistaa EUH-alkuiset lausekkeet. EUH031 tarkoittaa, että tuote kehittää myrkyllistä kaasua hapon kanssa, ja EUH206 varoittaa, ettei tuotetta saa käyttää yhdessä muiden tuotteiden kanssa. Molemmat löytyvät klooripitoisista valkaisu- ja wc-aineista. Jos kaadat klooripohjaisen wc-aineen päälle happaman kalkinpoistajan, hengitysilmaan syntyy klooria. Tämä on yksi konkreettisimmista syistä lukea etiketti loppuun asti.

Sama pätee pintojen pesuun peräkkäin. Jos olet käyttänyt klooripitoista ainetta lattiakaivon reunojen puhdistukseen, huuhtele ne runsaalla vedellä ennen kuin tartut happamaan puhdistusaineeseen. Kylpyhuoneen kaltaisessa pienessä tilassa höyryt eivät haihdu minnekään, ja siksi ikkuna kannattaa avata tai poistoilmapuhallin laittaa päälle jo ennen aloittamista.

P-lausekkeet ovat käytännön toimintaohjeita

P-lausekkeet kertovat, miten tuotetta käytetään ja miten toimit, jos vahinko tapahtuu. Ne on kirjoitettu auki pakkaukseen, joten koodeja ei tarvitse opetella ulkoa. Rakenteen tunnistaminen auttaa silti hahmottamaan, mikä ohje on säilytystä, mikä ensiapua.

• P102 säilytä lasten ulottumattomissa
• P280 käytä suojakäsineitä ja silmiensuojainta
• P260 älä hengitä sumua tai höyryä
• P305+P351+P338 jos ainetta joutuu silmiin, huuhdo huolellisesti vedellä usean minuutin ajan, poista piilolinssit ja jatka huuhtomista
• P301+P330+P331 jos ainetta on nielty, huuhdo suu, mutta älä oksennuta
• P501 hävitä sisältö ja pakkaus ohjeen mukaan

Suosittelen ottamaan ohjeet tosissaan. Syövyttävän aineen kohdalla silmähuuhtelun ”usean minuutin ajan” tarkoittaa oikeasti pitkää huuhtelua juoksevan veden alla, ei kymmentä sekuntia. Kielto oksennuttamisesta on puolestaan siksi, että syövyttävä aine vahingoittaa ruokatorvea oksennettaessa ulos.

.

Pidä Myrkytystietokeskuksen numero 0800 147 111 puhelimessa valmiina. Se palvelee ympäri vuorokauden. Kun soitat, kerro tuotteen nimi ja UFI-koodi, niin siellä he näkevät koostumuksen. Ota pakkaus mukaan myös silloin, jos lähdet päivystykseen.

Näin luet siivousaineen ainesosat ja pitoisuudet

Pesuaineiden ainesosaluettelo poikkeaa kosmetiikan luettelosta. Aineita ei listata yksittäin suuruusjärjestyksessä, vaan ryhminä ja pitoisuushaarukoissa: alle 5 prosenttia, 5 prosentista 15 prosenttiin, 15 prosentista 30 prosenttiin ja yli 30 prosenttia. Haarukat ilmoitetaan siis luokkina, ei tarkkoina lukuina.

Tyypillisiä ryhmiä ovat anioniset tensidit, ionittomat tensidit, kationiset tensidit, amfoteeriset tensidit, saippua, fosfonaatit, happipohjaiset valkaisuaineet ja polykarboksylaatit. Tensidit eli pinta-aktiiviset aineet tekevät varsinaisen pesutyön irrottamalla rasvan ja lian pinnasta. Anioniset tensidit vaahtoavat ja purevat rasvaan, ionittomat toimivat viileässäkin vedessä, ja kationisia käytetään pehmentävissä ja desinfioivissa tuotteissa.

Käytännön esimerkki. Jos yleispuhdistusaineen etiketissä lukee ”anioniset tensidit alle 5 %, ionittomat tensidit alle 5 %”, kyseessä on mieto arkipesuaine. Jos rasvanpoistoaineessa lukee ”ionittomat tensidit 5 prosentista 15 prosenttiin”, tuote on väkevämpi ja laimennus kannattaa mitata.

Osa ainesosista pitää ilmoittaa nimeltä pitoisuudesta riippumatta. Näitä ovat entsyymit, säilöntäaineet, desinfioivat aineet ja optiset kirkasteet. Kun näet etiketissä sanan protease tai amylase, tuotteessa on entsyymejä, jotka pilkkovat valkuais- ja tärkkelystahroja. Ne toimivat parhaiten haaleassa vedessä eivätkä kestä kiehuvaa kuumuutta, joten verta tai kananmunaa ei kannata liottaa kuumassa.

Etiketistä löytyy usein myös maininta liuottimista, esimerkiksi alkoholeista tai glykolieettereistä. Ne haihtuvat nopeasti ja auttavat lasin ja peilin kuivumaan raidattomiksi, mutta samat aineet aiheuttavat sen pistävän hajun, jonka takia lasinpesuainetta ei kannata sumuttaa pieneen tilaan ilman tuuletusta.

Mihin säilöntäaineissa ja hajusteissa kannattaa kiinnittää huomiota?

Säilöntäaineet estävät bakteerien kasvun pullossa, ja siksi niitä on lähes kaikissa vesipohjaisissa puhdistusaineissa. Ne ilmoitetaan kansainvälisillä INCI-nimillä, esimerkiksi Methylisothiazolinone, Benzisothiazolinone tai Phenoxyethanol. Isotiatsolinonit ovat tunnettuja kosketusallergian aiheuttajia. Jos kätesi punoittavat ja kutiavat siivouksen jälkeen, vaikka olet huuhdellut ne, tarkista juuri tämä kohta etiketistä.

Hajusteista pitää ilmoittaa nimeltä ne 26 tunnettua allergisoivaa hajusteainetta, joiden pitoisuus ylittää 0,01 prosenttia. Tutuimpia ovat Limonene, Linalool, Citronellol, Geraniol ja Hexyl Cinnamal. Loput hajusteet piiloutuvat sanan ”parfum” taakse. Hajusteeton tuote ei ole automaattisesti miedompi, se on vain hajustamaton.

Jos kotona on astmaatikko tai  sinulla tai perheenjäsenelläsi on atooppinen iho, etsi Allergia-, iho- ja astmaliiton Allergiatunnusta. Sen saaneissa tuotteissa on rajoitettu allergisoivien aineiden ja hajusteiden käyttöä, ja tunnus on riippumattoman tahon myöntämä. Merkintä ”hypoallergeeninen” sen sijaan ei ole lainsäädännössä määritelty termi, joten sen takaa löytyy hyvin vaihtelevia koostumuksia.

Nyrkkisääntö: mitä lyhyempi säilöntäaine- ja hajusteluettelo, sitä vähemmän iholle on mahdollisia ärsyttäjiä. Käsineet vähentävät altistusta joka tapauksessa tehokkaasti. Ohuet kertakäyttöiset nitriilikäsineet riittävät mietoihin aineisiin. Syövyttävien kanssa tarvitset paksummat kotitalouskäsineet, joiden ranneosa ulottuu ranteen yli.

Mitä käyttöohjeesta kannattaa katsoa?

Käyttöohje voi usein jäädä lukematta ja juuri siinä kerrotaan laimennussuhde, vaikutusaika ja pinnat, joille tuote ei sovi.

Laimennussuhde ilmoitetaan yleensä joko millilitroina litraa vettä  tai korkillisina litraan vettä kohden. Mittaa se ensimmäisillä kerroilla oikeasti mitalla. Liian väkevä liuos jättää pinnalle kalvon, joka kerää pölyä ja tekee lattiasta liukkaan, ja liian mieto ei irrota rasvaa, vaikka kuinka hankaisit. Jos ohje puuttuu pullosta, tarkista valmistajan sivut ennen kuin kaadat silmämääräisesti.

Vaikutusaika on toinen kohta, joka kannattaa selvittää. Kalkinpoistajalle ja uuninpuhdistusaineelle ilmoitettu aika on se, jonka aine tarvitsee tehdäkseen työnsä. Sitä ei kannata myöskään ylittää roimasti: hapan aine syövyttää pitkään vaikuttaessaan kromia, alumiinia ja luonnonkiveä. Kuivumaan päässyt aine on vaikeampi huuhdella pois pinnasta kuin kostea aine.

Aroista pinnoista käyttöohjeessa mainitaan tavallisimmin marmori ja muu luonnonkivi, alumiini, käsittelemätön puu, lakatut pinnat ja jotkin muovit. Jos pinta ei ole mainittu kummassakaan suunnassa, testaa ainetta ensin piiloon jäävään kohtaan, esimerkiksi kaapin oven alareunaan, ja odota kuivumista ennen kuin jatkat.

Huuhtelu kuuluu ohjeeseen sekin. Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat pinnat, kuten leikkuulaudat ja jääkaapin hyllyt, huuhdellaan puhtaalla vedellä pesun jälkeen myös silloin, kun aine on mieto.

 

Ympäristömerkit puhdistusaineen pakkauksessa

Aitoja, kolmannen osapuolen myöntämiä ympäristömerkkejä on Suomessa käytännössä kaksi.

Joutsenmerkki eli Pohjoismainen ympäristömerkki on valkoinen joutsen vihreällä pohjalla. Sen kriteerit rajoittavat muun muassa tuotteen vesieliömyrkyllisyyttä, biohajoamattomia aineita, hajusteita ja pakkausmateriaalia. Kriteerit kiristyvät säännöllisin väliajoin, joten merkki ei ole kertaluontoinen leima. EU-ympäristömerkki eli EU-kukka tunnistuu vihreästä lehtitähdestä, ja se toimii samalla periaatteella koko EU:n alueella.

Näiden rinnalla näet paljon vapaita väittämiä: ”ekologinen”, ”luonnollinen”, ”biohajoava”, ”99 % luonnollista alkuperää”. Yksikään näistä ei edellytä ulkopuolista tarkastusta. Biohajoavuusväite koskee usein vain tensidejä, joiden biohajoavuus on joka tapauksessa lakisääteinen vaatimus EU:ssa myytävissä pesuaineissa. Se ei siis erota tuotetta muista.

Ympäristömerkki ei myöskään tarkoita, että tuote olisi vaaraton suuhun joutuessaan tai ettei se ärsyttäisi ihoa. Joutsenmerkityssä uuninpuhdistusaineessa voi olla emäksisyytensä vuoksi syövyttävä varoitusmerkki. Merkki kertoo elinkaaren ympäristövaikutuksista, varoitusmerkki kertoo käyttöturvallisuudesta.

Kierrätysmerkinnät ja tyhjän pakkauksen hävittäminen

Pullon pohjassa on usein kolmio, jonka sisällä on numero yhdestä seitsemään, ja sen alla kirjainlyhenne. Numero 02 ja lyhenne HDPE tarkoittavat kovaa polyeteeniä, josta useimmat pesuainepullot tehdään. Numero 01 eli PET on kirkas ja jäykkä muovi, ja 05 eli PP on materiaali monissa korkeissa. Suomessa kaikki puhtaat kotitalouden muovipakkaukset menevät samaan muovinkeräykseen, joten numeroa ei tarvitse lajitella erikseen.

Vihreä piste eli kaksi toisiaan kiertävää nuolta ympyrässä tarkoittaa vain sitä, että pakkaaja on maksanut pakkausten kierrätysmaksun. Se ei kerro mitään pakkauksen kierrätettävyydestä. Nuolista muodostuva Mobius-silmukka taas tarkoittaa kierrätettävää materiaalia, ja jos silmukan keskellä on prosenttiluku, se kertoo kierrätysmateriaalin osuuden.

Toimi tyhjän pakkauksen kanssa näin:

• Käytä pullo tyhjäksi ja huuhtele se kylmällä vedellä.
• Irrota korkki ja pumppuosa. Metallijousellinen pumppu kuuluu sekajätteeseen tai metallinkeräykseen.
• Laita huuhdeltu muovipullo muovinkeräykseen, pahvikotelo kartonkiin.
• Vie käyttämätön syövyttävä tai ympäristölle vaarallinen aine vaarallisen jätteen keräykseen alkuperäisessä pakkauksessaan. Älä kaada sitä viemäriin.

Vaarallisen jätteen ohje löytyy etiketistä P501-lausekkeen kohdalta, jos tuote sitä vaatii. Etiketin lisäksi kannattaa katsoa myös pakkauksen muoto: pumppupullon suutin ja liipaisin ovat monimateriaalisia osia, eivätkä ne kierrätys mielessä kuulu muovinkeräykseen.

Näin vertailet kahta tuoteselostetta kaupan hyllyllä

Käännä molemmat ympäri ja käy läpi etiketistä neljä kohtaa.

Ensin varoitusmerkki ja huomiosana. Jos toinen on luokittelematon ja toinen syövyttävä, mieti riittääkö miedompi siihen tarkoitukseen, jota olet tekemässä. Keittiön pöytien pyyhkimiseen ei tarvita syövyttävää ainetta. Uunin pohjan palaneeseen rasvaan tarvitaan.

Toiseksi tensidien pitoisuus. Väkevämpi tuote maksaa usein enemmän litralta, mutta se laimennetaan pienempään käyttöliuokseen, jolloin käyttökustannus jää matalammaksi. Vertaa siis annostusohjetta, älä pullon hintaa. Jos litran tiivistettä annostellaan 20 millilitraa viiteen litraan vettä, pullosta saa 50 pesuvesiastiaa. Laske sama luku toisesta tuotteesta.

Kolmanneksi hajusteet ja säilöntäaineet, jos kotona on herkkäihoisia. Neljänneksi ympäristömerkki, jos se on sinulle valintaperuste.

Konkreettinen esimerkki: kaksi kylpyhuoneen puhdistusainetta. Toisessa lukee ”sisältää muurahaishappoa, ärsyttää voimakkaasti silmiä”, ja käyttöohje kehottaa antamaan aineen vaikuttaa 5 minuuttia. Toisessa ei ole varoitusmerkkiä lainkaan, ja se on tarkoitettu päivittäiseen ylläpitoon. Hapan tuote liottaa kalkkisaostuman hanasta. Mieto pesuaine pitää suihkuseinän kirkkaana viikoittaisessa siivouksessa. Siivouskaapissa on tarvetta molemmille, mutta niitä ei käytetä samaan käyttötarkoitukseen, eikä peräkkäin samalle pinnalle ilman välihuuhtelua.

Ammattikäyttöön tarkoitetuista tuotteista saat pyytämällä käyttöturvallisuustiedotteen, jossa on 16 kohtaa ja huomattavasti tarkemmat tiedot kuin etiketissä lukee. Sieltä löytyvät muun muassa pH-arvo, ensiapuohjeet kohta kohdalta ja tiedot siitä, mitkä materiaalit eivät kestä ainetta. Tiedote on hyödyllinen myös taloyhtiön siivouskomerossa, jossa samaa tuotetta käyttää useampi henkilö.

Muistilista ennen ensimmäistä käyttökertaa

Vilkaise etiketin takapuoli ennen kuin avaat korkin. Katso varoitusmerkki ja huomiosana. Tarkista, tarvitsetko käsineet, lue laimennussuhde ja vaikutusaika sekä varmista, ettei tuotteessa ole EUH206-varoitusta muiden aineiden kanssa yhdistämisestä. Nämä neljä asiaa kattaa suurimman osan kodin kemikaalien käyttötilanteista.

Siirrä samalla syövyttävät tuotteet ylähyllylle tai lukolliseen kaappiin ja jätä ne alkuperäisiin pakkauksiinsa, jotta merkinnät säilyvät luettavina. Pidä klooripitoiset ja happamat tuotteet eri hyllyillä, jotta et vahingossakaan sekoita niitä. Tallenna Myrkytystietokeskuksen numero 0800 147 111 puhelimeesi. Jos etiketti on kulunut lukukelvottomaksi eikä tuotteen alkuperää tunnista, vie pullo vaarallisen jätteen keräykseen sen sijaan, että arvaisit sen sisällön.

Usein kysytyt kysymykset

Pitääkö puhdistusaineen merkintöjen olla suomeksi?

Suomessa myytävän, vaaralliseksi luokitellun kemikaalin päällysmerkinnät on oltava sekä suomeksi että ruotsiksi. Sama koskee varoitusmerkkien vieressä olevia H- ja P-lausekkeita. Jos tilaat siivousaineita ulkomaisesta verkkokaupasta, etiketti voi olla pelkällä vieraalla kielellä, jolloin ensiapuohje jää pahimmillaan lukematta juuri silloin kun sitä tarvitset. Piktogrammit ovat onneksi samat kaikkialla EU:ssa, joten varoitusmerkin tunnistat ilman käännöstä.

Miksi etiketissä ei lue pH-arvoa?

Kuluttajapakkaukseen ei vaadita pH-lukua, joten valmistaja ilmoittaa sen vain jos haluaa. Luku kertoo silti paljon: alle 7 on hapan ja purkaa kalkkia, yli 7 on emäksinen ja puree rasvaan, 7 on neutraali. Ammattikäyttöön tarkoitetuista tuotteista pH löytyy käyttöturvallisuustiedotteesta, jonka saat pyytämällä tai valmistajan sivuilta. Jos lukua ei ole missään, päättele käyttötarkoituksesta: kalkinpoistaja on hapan, uuninpuhdistusaine emäksinen.

Vanhenevatko puhdistusaineet?

Useimmissa ei ole viimeistä käyttöpäivää, mutta teho heikkenee varastossa. Entsyymit ja happipohjaiset valkaisuaineet menettävät tehoaan ajan myötä, ja klooripitoinen valkaisuaine haurastuu selvästi nopeimmin. Kerroksiin erottunut neste, muuttunut haju tai paakkuuntunut jauhe kertovat, että tuote on ohittanut parhaansa. Ravista pulloa ensin, ja jos koostumus ei palaudu, vie se vaarallisen jätteen keräykseen.

Kestävätkö siivousaineet kylmässä varastossa tai autotallissa?

Huonosti. Vesipohjaiset aineet jäätyvät, ja sulaessaan emulsio voi hajota niin, ettei tuote enää pese kunnolla. Monessa pullossa on säilytysohje, jossa kerrotaan suositeltu lämpötilaväli, ja se kannattaa lukea ennen kuin siirrät varaston kylmään tilaan. Aerosolipakkaukset eivät kuulu myöskään kuumaan paikkaan, kuten auringossa paistavaan autoon.

Voinko kaataa puhdistusaineen toiseen pulloon?

Käyttöliuoksen voit sekoittaa suihkupulloon, mutta kirjoita pulloon tuotteen nimi ja laimennussuhde. Muuten kukaan ei tiedä, mitä sisällä on. Väkevää tiivistettä ei kannata siirtää pois alkuperäisestä pakkauksesta, koska varoitusmerkit, P-lausekkeet ja UFI-koodi jäävät silloin vanhaan pulloon. Juomapulloon tai elintarvikepurkkiin puhdistusainetta ei laiteta missään tilanteessa.

Mitä teen heti, jos lapsi on maistanut puhdistusainetta?

Huuhtele suu vedellä ja anna lapsen juoda vähän vettä tai maitoa. Älä oksennuta, jos tuotteessa on syövyttävä-merkki tai lauseke H314, sillä aine vahingoittaa ruokatorvea toistamiseen matkalla ylös. Soita Myrkytystietokeskukseen numeroon 0800 147 111 ja pidä pullo kädessä, niin voit lukea tuotteen nimen ja UFI-koodin. Ota pakkaus mukaan myös päivystykseen.

Yhteenveto

Etiketin takapuoli kertoo tärkeimmät tiedot. Varoitusmerkki ja huomiosana kertovat, kuinka huolellisesti ainetta pitää käsitellä, H- ja P-lausekkeet kertovat mitä teet vahingon sattuessa, ja käyttöohjeesta löytyvät laimennus, vaikutusaika ja pinnat, joille tuote ei kuulu. Ota seuraavalla siivouskerralla siivouskaapista kolme eniten käyttämääsi ainetta, käännä ne ympäri ja lue pienellä painettu osio kertaalleen läpi. Jos siivous tuntuu työläältä tai aika ei yksinkertaisesti riitä, ammattimainen siivouspalvelu tuntee aineet ja niiden merkinnät työnsä puolesta ja voi hoitaa urakan puolestasi. Tallenna joka tapauksessa Myrkytystietokeskuksen numero 0800 147 111 puhelimeesi, se on hyödyllisin yksittäinen asia tämän jutun opeista.