Koko aihealueen käy läpi artikkelisarja Tahranpoisto onnistuu helposti kotikonstein.
Keskenään sopimattomien aineiden sekoitus syntyy usein vahingossa
Kodin siivousaineet ovat valtaosin turvallisia, kun käytät niitä yksi kerrallaan ohjeiden mukaan. Ongelmat voivat syntyä siitä, kun kaksi toisilleen sopimatonta pesuainetta sekoitetaan keskenään. Aineet eivät tehosta toistensa vaikutusta, vaan reagoivat keskenään ja kemiallisesta reaktiosta voi vapautua kaasuja, jotka ärsyttävät hengitysteitä.
Seuraavaksi käyn kanssasi vaaralliset siivousaineyhdistelmät läpi ainepari kerrallaan. Mukana ovat myös piilolähteet eli tuotteet, joiden etiketissä lukee jotain aivan muuta kuin kloori tai ammoniakki, vaikka tuote sisältää kyseisiä yhdisteitä.
Mistä tunnistat, että aineet ovat reagoineet keskenään?
Ensimmäinen merkki on haju. Kloorikaasu haisee terävän pistävältä, uimahallimaiselta, mutta selvästi voimakkaammalta, ja kloramiini muistuttaa tunkkaista, ammoniakkiin vivahtavaa pistävyyttä. Haju pistää nenään välittömästi.
Toinen merkki on näkyvä sumu tai kuplinta. Jos pinnalle kaadettu aine alkaa kuohua, sihistä tai jos altaan yläpuolelle nousee kalvomainen huuru, kyseessä on reaktio eikä pelkkä vaahtoutuminen. Ero näkyy siinäkin, että pesuaineen vaahto laskeutuu hiljalleen, kun taas reaktion kuplinta on nopeaa ja kiivasta.
Kolmas merkki on lämpö. Kosketa varovasti pullon kylkeä tai astian reunaa. Jos se on lämmennyt, energiaa vapautuu, ja lämpö kiihdyttää kaasun haihtumista entisestään.
Oireet tulevat minuuteissa. Silmät alkavat kirvellä ja vuotaa, nenä tukkeutuu, kurkkua kutittaa ja yskä lähtee käyntiin. Voimakkaammassa altistuksessa tulee rintakehän puristusta, hengenahdistusta ja pahoinvointia. Osa oireista voi ilmaantua vasta tuntien kuluttua, joten hengitysvaikeuksia ei kannata jäädä kotiin seuraamaan.
Jos siivouksen aikana tulee yhtäkkinen päänsärky tai huimaus ilman selvää syytä, taustalla on tavallisesti huono ilmanvaihto ja liian suuri ainemäärä pienessä tilassa.
Näin toimit heti, jos olet sekoittanut vääriä aineita vahingossa
Ensimmäinen toimenpide on poistua tilasta. Altaiden huuhtelun ja pullojen siirtämisen voi hoitaa myöhemmin, kun tila on tuuletettu, koska altaan yllä kaasua on eniten.
- Sulje ovi ja siirry kauemmas, mielellään toiseen huoneeseen tai ulos.
- Avaa ikkuna toisesta huoneesta ja tee vetoa niin, että ilma kulkee tilasta ulos eikä muualle asuntoon.
- Huuhtele kirvelevät silmät haalealla juoksevalla vedellä useiden minuuttien ajan.
- Huuhtele iholle roiskunut aine runsaalla vedellä ja vaihda vaatteet.
- Soita Myrkytystietokeskukseen numeroon 0800 147 111, joka päivystää maksutta ympäri vuorokauden.
Avaa kylpyhuoneen ikkuna jos se on mahdollista. Pelkkä poistoilmaventtiili ei riitä, kun kaasua on kerralla paljon.
Kerro myrkytysneuvontaan soittaessasi tuotteiden nimet, mieluiten pakkaus kädessä. Hengenahdistuksessa, voimakkaassa yskässä tai jos oireet pahenevat, soita 112. Jos joku menettää tajuntansa tai hengitys vaikeutuu selvästi, soita hätänumeroon ensin ja vasta sitten myrkytysneuvontaan.
Tilaan palataan vasta, kun ilma tuntuu hajuttomalta. Käytännössä se tarkoittaa vähintään 15 minuutin kunnollista tuuletusta, monesti puolta tuntia. Huuhtele altaat lopuksi runsaalla kylmällä vedellä, jotta jäljelle jäänyt seos laimenee. Kylmä vesi on tässä parempi kuin kuuma, koska kuuma vesi haihduttaa jäämiä takaisin ilmaan.
Kloori ja ammoniakki muodostavat kloramiinia
Klooripitoinen valkaisuaine sisältää natriumhypokloriittia, ja kun se kohtaa ammoniakin, syntyy kloramiineja. Ne ovat kaasuja, jotka ärsyttävät silmiä ja hengitysteitä jo pieninä pitoisuuksina. Suljetussa kylpyhuoneessa muutama desilitra kumpaakin riittää tekemään ilmasta hengityskelvotonta.
Yhdistelmä syntyy usein vahingossa. Todennäköisesti pesit wc-pöntön ikkunanpesuaineella tai ammoniakkipitoisella yleispuhdistusaineella ja kaadoit perään homeenpoistoainetta.
Ammoniakkia on myös siellä, mistä sitä ei arvaa etsiä. Virtsa sisältää ureaa, joka hajotessaan tuottaa ammoniakkia. Siksi klooripitoisen aineen kaataminen lemmikin virtsatahran tai pitkään seisseen pisuaarialtaan päälle voi tuottaa saman reaktion pienemmässä mittakaavassa. Sama pätee kissanhiekkalaatikkoon. Sitä ei pestä klooripitoisella aineella, vaan mieto astianpesuaine ja kuuma vesi riittävät, kun huuhtelet laatikon hyvin ja annat kuivua.
Jos joudut käyttämään molempia aineita samassa tilassa, tee se eri päivinä tai huuhtele pinta perusteellisesti runsaalla vedellä ja anna kuivua välissä. Huuhtelu ei ole muodollisuus vaan se, mikä poistaa jäämät ennen seuraavaa ainetta. Kuivaa isot pinnat vielä lastalla tai kuivalla liinalla, niin edellistä ainetta ei jää lammikoiksi nurkkiin.
Kloori ja happamat puhdistusaineet vapauttavat kloorikaasua
Hypokloriitti hajoaa happamassa ympäristössä, ja lopputuloksena vapautuu kloorikaasua. Reaktio on nopea ja näkyy usein välittömänä kuplintana. Kloorikaasu on painavampaa kuin ilma, joten se jää altaan pohjalle ja lattiatasolle. Siinä on yksi syy siihen, miksi kumartuminen altaan ylle on niin huono idea, ja miksi lattialla leikkivä lapsi on aikuista pahemmassa paikassa.
Happamia puhdistustuotteita on kodissa enemmän kuin klooripitoisia. Etikka ja etikkaesanssi, sitruunahappo, kalkinpoistoaineet, monet wc-nesteet sekä useimmat saunan ja suihkun kalkinpoistosuihkeet ovat happamia. Wc-nesteiden hapot ovat tavallisesti amidosulfonihappoa, muurahaishappoa tai suolahappoa, ja ne ovat selvästi ruokaetikkaa väkevämpiä. Kun tällaisen aineen perään kaataa klooripitoista pesugeeliä, reaktio on voimakas.
Käytännön esimerkki. Peset kalkkeutuneen suihkuseinän sitruunahappoliuoksella ja käyt heti perään silikonisaumat läpi klooripohjaisella homeenpoistosuihkeella. Pinta on vielä märkä ja hapan, kloori reagoi suoraan siihen, jolloin hengitysteitä ärsyttävää kaasua muodostuu.
Työjärjestys on keskeisessä roolissa. Tee kalkinpoisto ensin, huuhtele pinta läpikotaisin, kuivaa lastalla ja anna tuulettua. Vasta sen jälkeen voit harkita klooripitoista ainetta, jos se on tarpeellista. Isommissa urakoissa jaa työ kahdelle päivälle, jotta pinta on varmasti puhdas edellisestä aineesta.
Etikka toimii yksinään hyvin kalkkia vastaan. Kylpyhuoneen hanan kalkkisaostumat lähtevät, kun kastelet talouspaperin etikkaan, kääräiset sen hanan ympärille ja annat vaikuttaa vartin, minkä jälkeen huuhtelet ja kiillotat mikrokuituliinalla. Ainoa sääntö on, ettei samalle pinnalle mene perään mitään klooripitoista.
Kloori, vetyperoksidi ja alkoholit
Vetyperoksidi on itsessään kätevä valkaisija ja desinfiointiaine, mutta kloorin kanssa se synnyttää kemiallisen reaktion. Hypokloriitti ja vetyperoksidi hajottavat toisensa, jolloin vapautuu happea nopeasti ja seos lämpenee. Näet kuohuvan, lämpimän seoksen, joka roiskuu helposti silmiin ja iholle. Kumpikaan aine ei tämän jälkeen enää puhdista mitään, koska ne ovat neutraloineet toisensa.
Alkoholipitoiset tuotteet ovat oma lukunsa. Käsidesi, spriipohjaiset pintadesinfiointiaineet ja asetonia sisältävä kynsilakanpoistoainetta ei tule käyttää klooripitoisen aineen kanssa. Reaktiossa voi syntyä kloorattuja yhdisteitä, joista osa on myrkyllisiä ja pistävän hajuisia. Määrät kotioloissa ovat pieniä, mutta hyötyä yhdistelmästä ei ole lainkaan, joten riskin ottaminen on turhaa.
Muista sama periaate pyykinpesussa. Jos annostelet valkaisevaa pesuainetta ja perään erillistä happipohjaista tehostetta, lue molempien ohjeet. Valmistajien tuotteet on suunniteltu toimimaan yksin tai saman tuoteryhmän kanssa, joten kaksi valkaisijaa samaan aikaan käytettynä ei välttämättä paranna lopputulosta.
Kumpikin aine toimii hyvin omassa tehtävässään. Vetyperoksidia käytät vaaleiden tekstiilien kirkastamiseen ja klooripitoista ainetta esimerkiksi kosteiden tilojen homeongelmiin.
Putkenaukaisijat ja viemärinavausaineet, vain yksi aine kerrallaan
Viemärinavausaineita on kahta päätyyppiä. Emäksiset tuotteet perustuvat natriumhydroksidiin eli lipeään ja hajottavat rasvaa sekä hiuksia. Happamat tuotteet sisältävät väkevää happoa. Kun nämä kaksi kohtaavat viemärikaivossa, tapahtuu neutraloituminen, joka vapauttaa paljon lämpöä hyvin nopeasti. Seos voi kiehua ja roiskua takaisin altaasta ylös, ja se on syövyttävää.
Tilanne syntyy tyypillisesti näin. Kaadat ensin yhtä tuotetta, tukos ei aukea, ja kaupasta tarttuu mukaan toinen merkki. Vanha aine seisoo edelleen putkessa, koska vesi ei pääse virtamaan vapaasti ja uusi aine reagoi seisovan veden kanssa.
Jos tukos ei auennut ensimmäisellä aineella, älä kaada perään mitään. Soita putkimiehelle tai avaa hajulukko itse. Laita ämpäri altaan alle, kierrä hajulukko auki ja poista lika mekaanisesti. Käytä suojakäsineitä ja suojalaseja, koska putkessa oleva neste on edelleen syövyttävää. Kaada ämpärin sisältö varovasti wc-pönttöön ja huuhtele runsaalla vedellä.
Kodin viemäreihin toimii yksinkertaisempikin keino. Poista karvat ja lika viemärikoukulla tai suoraan hajulukosta ja huuhtele perään runsaalla kiehuvalla vedellä. Kylpyhuoneen lattiakaivo kannattaa avata ja pestä kerran kuussa, niin tukosta ei pääse muodostumaan alkuunkaan.
Rasvaisiin keittiön viemäreihin entsyymipohjainen viemärinhoitoaine tekee hyvää työtä, kun annat sen vaikuttaa yön yli ilman vedenkäyttöä. Se on hitaampi kuin lipeä, mutta se ei syövytä putkia eikä jätä altaaseen ainetta, joka reagoisi seuraavan tuotteen kanssa. Paistinpannun rasvat kuuluvat muutenkin talouspaperiin ja roskiin, eivät viemäriin.
Näin luet pakkauksen ainesosat
Tuotteen nimi ei kerro sisältöä. Etsi pakkauksen kyljestä ainesosaluettelo, jossa lukee usein ”sisältää alle 5 % …”. Klooripitoisen tuotteen tunnistat sanasta natriumhypokloriitti tai hypokloriitti. Sitä on valkaisuaineissa, monissa homeenpoistoaineissa, osassa wc-geelejä ja joissakin konetiskiaineissa.
- Kloori: natriumhypokloriitti, hypokloriitti, joskus pelkkä maininta ”valkaiseva”.
- Ammoniakki: ammoniakki, ammoniumhydroksidi.
- Happamuus: sitruunahappo, etikkahappo, muurahaishappo, amidosulfonihappo, suolahappo.
- Emäksisyys: natriumhydroksidi, kaliumhydroksidi.
Ammoniakkia käytetään edelleen osassa ikkunanpesuaineita ja väkeviä yleispuhdistusaineita. Nimet hämäävät tässä kohtaa helposti. Kvaternaariset ammoniumyhdisteet, joita on desinfioivissa pintapuhdistusaineissa, eivät ole ammoniakkia. Niitäkään ei silti kannata yhdistää klooripitoisiin aineisiin, koska teho vain katoaa.
Jos tuote on markkinoitu kalkinpoistoon tai wc-pytyn saostumiin, se on lähes varmasti hapan, vaikka ainesosia ei olisi eritelty. Saman voi päätellä pH-merkinnästä, jos sellainen on pakkauksessa: alle 7 on hapan, yli 7 emäksinen.
Katso lisäksi varoitusmerkit. Punareunainen syövyttävyysmerkki ja lause ”ei saa käyttää yhdessä muiden tuotteiden kanssa, voi vapauttaa vaarallisia kaasuja” kannattaa ottaa vakavasti. Kaikkein tarkin tieto löytyy käyttöturvallisuustiedotteesta, jonka saa valmistajan sivuilta tuotenimellä haettuna.
Arjen tahranpoisto hoituu käytännössä ilman minkäänlaisia sekoituksia, kun tiedät, mitä kussakin pesuainepullossa on ja käytät niitä yhtä kerrallaan.
Tyypilliset tilanteet, joissa sekoitusta tapahtuu
Wc-pönttö on ehkä yleisin siivouskohde, jossa aineiden sekoitusta tapahtuu. Suihkutat wc-puhdistusnestettä reunan alle, jossa näkyy pinttymä ja haet kaapista valkaisevan geelin. Pytyn vesi ei ehdi vaihtua välissä, joten aineet kohtaavat suoraan vedessä. Vedä huuhtelu kahdesti ja anna veden seistä hetki, jos joudut vaihtamaan tuotetta.
Toinen tyypillinen paikka on pesuallas, johon kertyy siivouksen aikana useamman tuotteen jämiä. Kaadat pesuvedet altaaseen, roiskutat päälle desinfiointisuihketta ja lopuksi vielä vähän valkaisuainetta hajun takia. Huuhtele allas jokaisen tuotteen välissä.
Kolmas on yhteinen kylpyhuone, jossa kaksi ihmistä siivoaa eri aineita käyttäen eikä kumpikaan tiedä toisen tekemisistä. Tästä syystä kannattaa sanoa ääneen, mitä siivousaineita tuli käytettyä ja mihin tarkoitukseen.
Neljäs on sanko. Yleispuhdistusaine sangossa ja perään ”tehoa” toisesta pullosta on yleinen virhe.
Tuuletus, annostus ja työjärjestys
Pieni kylpyhuone voi olla riskitila, koska ilmatilaa on vähän. Kahden neliön suihkunurkkauksessa ilmamäärä on niin pieni, että runsas puhdistusaineen käyttö ilman tuuletusta voi jättää pistävän ilman, vaikka mitään kiellettyä yhdistelmää ei olisi. Avaa ovi selälleen ja ikkuna, jos sellainen on, ja pidä poistoilma tehostetulla asennolla koko siivouksen ajan.
Annostele ohjeen mukaan. Kaksinkertainen määrä pesuainetta ei puhdista kaksin verroin tehokkaammin, mutta se kaksinkertaistaa haihtuvan ainemäärän. Suihkepullo tuottaa hienojakoista sumua, joka päätyy keuhkoihin helpommin kuin liinalle kaadettu neste. Suihkuta aine siis liinaan ja pyyhi pinta sillä, älä sumuta ilmaan.
Pidä työjärjestys yksinkertaisena. Yksi tuote, vaikutusaika ohjeen mukaan, runsas huuhtelu vedellä ja pinnan kuivaus. Vasta sen jälkeen seuraava tuote, jos sitä tarvitaan. Käytä eri tuotteille eri liinoja, koska kostea liina kuljettaa ainetta mukanaan seuraavalle pinnalle.
Suojakäsineet kannattaa pitää kädessä myös siksi, että ne muistuttavat käsittelemästäsi aineesta. Silmäsuojaimet ovat paikallaan aina, kun käsittelet väkevää viemärinavausainetta tai kaadat ainetta pään korkeudelta. Tavalliset silmälasit eivät suojaa sivulta roiskuvalta nesteeltä.
Säilytys ja astioiden vaihtaminen
Jätä aineet alkuperäispakkauksiinsa. Pullon kyljessä ovat varoitusmerkit, ainesosat, annostus ja ensiapuohje, koska niitä kysytään ensimmäisenä soittaessasi myrkytysneuvontaan. Ilman pakkausta neuvo jää arvailuksi.
Älä kaada puhdistusainetta juomapulloon tai vanhaan mehukanisteriin. Syitä on kaksi. Lapsi tai vieras voi juoda sen, ja toiseksi vanhassa astiassa on lähes aina jäämiä aiemmasta sisällöstä. Tyhjältä näyttävän wc-nestepullon pohjalla on happoa, ja siihen kaadettu klooripitoinen aine reagoi suoraan pullossa.
Säilytä tuotteet ryhmissä niin, että klooripitoiset aineet ovat eri hyllyllä kuin happamat kalkinpoistajat ja viemärinavaajat. Laita painavat ja syövyttävät pullot alahyllylle. Ylähyllyltä putoava nestepullo on huono yhdistelmä silmien kanssa. Lapsiperheessä kaappiin kuuluu lapsilukko, vaikka pullojen korkit olisivat turvakorkkeja.
Tarkista korkit. Vuotava tai turvonnut pullo kertoo, että sisältö on reagoinut, ja esimerkiksi vanhentunut hypokloriitti kehittää painetta. Avaa tällainen pullo ulkona ja kädet suojattuina. Käyttämättä jääneet ja tunnistamattomat aineet viedään vaarallisen jätteen keräykseen, ei viemäriin.
Pidä kaapissa lappu, jossa on numero 0800 147 111. Sen etsiminen puhelimesta kirvelevin silmin on hankalaa.
Muistilista kaapin oveen
Muistisääntö: yksi aine kerrallaan, runsas huuhtelu välissä ja ikkuna auki. Suurin osa kodin siivouksesta hoituu mietoja aineita käyttäen, ja väkevät tuotteet kannattaa varata niihin kohteisiin, joissa niitä oikeasti tarvitaan.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko kotikonsteja, kuten etikkaa ja ruokasoodaa, sekoittaa keskenään?
Etikka ja ruokasooda eivät muodosta myrkyllistä kaasua, mutta yhdessä niistä ei ole puhdistajaksi. Etikka on happo ja sooda emäs, joten ne neutraloivat toisensa, ja jäljelle jää lähinnä vettä, hitunen suolaa ja kuplivaa hiilidioksidia. Käytä molempia erikseen: etikka liuottaa kalkkia hanoista ja suihkuseinistä, ruokasooda poistaa hajuja ja toimii hellävaraisena hankausaineena esimerkiksi pesualtaassa.
Muista silti, että etikka on hapan tuote siinä missä ostettu kalkinpoistoainekin. Sitä ei kaadeta klooripitoisen aineen päälle.
Suojaako hengityssuojain siivousaineiden kaasuilta?
Tavallinen FFP2- tai FFP3-maski suodattaa hiukkasia ja pisaroita, ei kaasuja. Kloorikaasu ja kloramiini menevät sen läpi. Oikea suoja olisi kaasusuodattimella varustettu puolinaamari, mutta kotisiivouksessa sellaista ei tarvita, jos käytät yhtä ainetta kerrallaan ja pidät ikkunan auki. Suihkeita käsitellessä maskista on hyötyä vain sumun hiukkasia vastaan.
Voiko haitallinen reaktio syntyä pesukoneen tai astianpesukoneen sisällä?
Voi, jos ajat klooripitoisen tuotteen perään heti happaman koneenpuhdistajan tai kalkinpoistajan. Koneessa aineet kohtaavat samassa vedessä, ja höyryt purkautuvat ulos, kun avaat luukun. Aja tyhjä huuhteluohjelma tuotteiden välissä ja tuuleta keittiö. Konetta kannattaa muutenkin hoitaa yhdellä tuotteella kerrallaan valmistajan ohjeen mukaan.
Voiko aineiden sekoittaminen vaurioittaa itse pintoja?
Kyllä, ja jälki on usein pysyvä. Hapan kalkinpoistoaine syövyttää luonnonkiveä, kuten marmoria ja kalkkikiveä, ja himmentää kiillotetun pinnan. Kloori puolestaan haalistaa laattasaumoja ja kuluttaa kumitiivisteitä. Viemärissä tapahtuva neutraloituminen kehittää niin paljon lämpöä, että se voi vahingoittaa muoviputkea tai akryylialtaan pintaa.
Pitääkö astmaatikon, raskaana olevan tai lemmikinomistajan varoa erityisesti?
Astmaatikolla jo pieni pitoisuus kloramiinia voi laukaista kohtauksen, joten pidä avaava lääke mukana ja jätä väkevät aineet mieluummin jonkun toisen tehtäväksi. Raskauden aikana kannattaa suosia mietoja tuotteita ja hyvää tuuletusta, koska pahoinvointi ja huimaus voimistuvat helposti pistävissä hajuissa. Linnut ovat kaikista kotieläimistä herkimpiä hengitysilman ärsykkeille, joten siirrä häkki toiseen huoneeseen jo ennen siivouksen aloittamista.
Yhteenveto
Yksi aine kerrallaan, kunnon huuhtelu välissä ja ikkuna auki. Siinä on koko juju, ja sen mukaan pärjää kylpyhuoneessa, keittiössä ja viemärin kanssa. lue pullon kyljestä tuoteseloste, tee kaapin oveen lyhyt lista hypokloriittia sisältävistä ja happamista tuotteista ja kerro se muillekin talossa asuville. Jos siivous tuntuu isolta urakalta tai et halua pyörittää väkeviä aineita itse, ammattimainen siivouspalvelu hoitaa homman ja tuntee tuotteet, joita käyttää. Ja jos jotain menee vahingossa sekaisin, Myrkytystietokeskus vastaa numerossa 0800 147 111 vuorokauden ympäri.
